Normaalia

Tiedän että on yö kun saavut sammioosi pimeään
Yksinäisyys lyö sanomatta nimeään
Kun näet  piirustukset kaiun kuulet
Viivat näet joita hyviksi luulet

Kuljen sisällä labrassa kasvoiltani voit lukea tuulen
Ei sitä näkynyt alussa johon palaa en koskaan, luulen
Onko valmistumassa yksikään
Ei kilpurit itsestään tule luokseni minun vuokseni

Vain malleja paperilla älä siis suutu, ei niistä projekti miksikään muutu
Ei se, että meillä oli ryhmämme,
eikä se, etta meillä oli tallimme
Voi vastuu kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin potkii älä siis pelkää
Älä huoli siitä sillä vielä tulee hetkemme, aha
Muista, että vielä tulee hetkemme

....


Sammiossa ei vielä aivan täysi rähinä ole päässyt käyntiin, mutta piirustuksia oli jo vino pino ilmestynyt labrainssien pöydälle. Piirustuksissa nyt oli pieniä puutteita, otsikkoalueita ei oltu täytetty, merkinnöissä on ihan vain pieniä puutteita (M12 merkintä ei kerrokaan yllättäen vielä valmistettavan kierteen pituudesta, mikä sekin kuulemma osan valmistajia kiinnostaisi), aikataulu hiukan vanuu (osia valmistamaan valitut henkilöt lähtevät pian labrasta jatkamaan opintojaan), materiaalien saatavuudessa on pientä vaihtelevuutta jne.

Projekti etenee siis aivan protokollan mukaisesti, lopussa on kiire riippumatta siitä kuinka paljon projektin alun ja lopun välissä on aikaa. Oivallisia ennustajanlahjojani hyödyntäen otaksun, että parin viikon sisällä Sammiossa alkaa olla vilskettä kuin joulupukin pajassa ja projekteista toviksi sivummalle siirtyneet henkilötkin alkaa kiinnostua siitä, millaisia ajopelejä lopulta valmistuukaan historian kirjoihin ikuisiksi ajoiksi piirtyvää Joulella pisimmälle -kisan voittoa tavoittelemaan.

Pahat puheet ovat vihjanneet, että konetekniikan henkilökuntakin olisi omaa ajopeliä tekemässä ko. kisoihin, joten naurettavimman ajopelin palkintoa ei tarvinne arpoa..